Kirjoitukseni keskittyy suomalaisten yritysten suurimpiin ongelmiin, joita ei johtoryhmätasolla ymmärretä, taktisella tasolle kiistetään eikä väliportaan pikkupomot niistä välitä. Kyllä, käytän sanaa ongelma, koska suomenkieleen amerikankonsulttien lanseeraama sana haaste on vain sana, joka ei merkitse mitään. Ongelmat pitää ratkaista! Haasteet pitää voittaa vai mitä se nyt oli? Haaste on vaaleanpunaista marsipaania ongelmapommin ympärillä.
Taakse jäänyt viikko kirkasti mieleeni kaksi selkeää ongelmaa. Ongelmat voin tiivistää kolmeen sulkeumia täynnä olevaan timanttiin; pelko, turvallisuushakuisuus ja järjen äänen vaimentaminen käyntikortin tekemällä silmänkääntötempulla.
Numero yksi: Pikkupomojen kyvyttömyys vaikuttaa asioihin ja omaan tehtäväänsä leipiintyminen. Ei se ole pikkupomojen vika, heillä on vain silmälaput silmillään, jotka on tehty käyntikorteistaan, joissa lukee ”johtaja/päällikkö/osastovastaava” tai muuta mielen sumentavaa. Leipiintyminen ja haluttomuus puolustaa omaa tiimiään yläportaan tempoilulta ja kukkoilulta on pikkupomojen esiaikaisten vaistojen sanelemaa. Päällimmäisenä pelko oman aseman ja työpaikan menettämisestä kuorrutettuna käyntikortin antamaan valheelliseen turvasatamaan, johon he voivat aina purjehtia suojaan terveen järjenkäytön myrskyltä vesilasissa. Miten ongelma ratkaistaan? Itse tarttuisin johtoryhmän jäsenenä toimeen ja astuisin pikkupomojen riivaamien alaisten keskuuteen ja kysyisin:”Mikä syö motivaatiotanne eniten?” ja ”Osaisiko esimiehesi tehdä edes auttavasti sinun työtäsi eli ymmärtääkö hän lainkaan mitä sinä teet elääksesi?” Omaa työpaikkaansa suojeleva ”Yes, MAM & yes, SIR” -pikkupomo tappaa motivaation, hän ei ole taisteluhaudassa ampumassa vihulaisia vaan hän istuu turvassa korsussa kypärä päässa sotilaiden viimeistäkin ruoka-annosta syömässä. Tunnistatko tyypin? Alleviivaavin tunnusmerkki on, jos sinua ”johdetaan” sähköposteilla. Toinen tunnusmerkki on, jos pikkupomosi syyttelee omaa esimiestään ammattitaidottomuudesta, mutta kuitenkin laittaa oman esimiehensä antamat käskytykset ilman kritiikkiä käytäntöön. Esitän pari arvoitusta. Mikä on myyntijohtaja, joka ei itse ole kentällä myymässä? Mikä on varaston esimies, joka istuu kopissa eikä osaa ajaa trukkia? Siinäpä onkin arvoitusta pohdittavaksi.
Johtoryhmän edustajat ovat eristäytyneet omien käyntikorttiensa muurien taakse. Muuri eristää päättäjät yrityksen menestyksen mahdollisuuksista ja uhista. Heillä on käytössään keskiarvoista tietoa, jota kutsutaan raportoinniksi, mutta käytännössä he eivät tiedä yrityksen tavasta hengittää, syödä, lisääntyä ja kuolla. Toisin sanoen, he eivät tiedä johtamansa yrityksen ruumiintoiminnoista kuin mitä nyt keskiarvoisista ja usein vääristellyistä raporteistaan oman arvomaailmansa ja ammattitaitonsa tai sen puutteen kautta tulkitsevat. Takaisin operatiiviselle tasolle sieltä muurien takaa ja heti! Vähintään yksi kuukausi vuodessa jokaiselle johtoryhmän jäsenelle operatiivisen tason työntekoa ja ilman käyntikortin luomaa illuusiota omasta ylivoimaisesta kyvykkyydestä puolijumalan valtuuksin.
Ongelmaan numero kaksi: Pikkupomojen esimiesten eli taktisen tason suunnaton tarve olla parempia, kauniimpia, erehtymättömämpiä ja pätevämpiä kuin kukaan konsanaan. Tämä ongelma juontuu siitä virheellisestä käsityksestä, että heidän asemansa olisi välittömästi uhattuna, jos he näyttäisivät erehtyväisiltä tavallisilta ihmisiltä. Tuo usein maaninen ajattelu ja itsensä suojaaminen johtaa ylimielisyyteen, piittaamattomuuteen ja tempoilevaan tapaan toimia ja lainausmerkeissä ”johtaa”. Tämä pakottaa taktisen tason johtajien kiihkoiseen ja lähes hurmoshenkiseen tapaan viedä asioita eteenpäin tyypillisesti väärään suuntaan. Heidän törmättyään äänen nopeudella väärien päätösten ajoneuvollaan kiistämättömien faktojen betoniseinään, saamme kuulla lauseen, joka peittää järjen äänen: ”Näillä mennään.” – laiska ja tosiasiat kiistävä lause! Suomeksi tuo lause tarkoittaa, että taktisen tason johtaja on ummistanut silmänsä tosiasioilta ja arvovallallaan vaatii muitakin ummistamaan silmänsä. Olet ruikuttaja ja vastaan yrityksen menestymistä, jos olet tarinan pikkupoika alastoman keisarin paraatissa.
Päivittäin yritysten menestymistä jarrutetaan taktisen tason ja pikkupomojen toimilla. Päivittäin ihmiset pakotetaan tekemään turhaa työtä, haaskaamaan aikaansa vääriin asioihin ja generoimaan vääristeltyä tietoa yrityksen raportoinnin kaunistelemiseksi. Operatiivinen taso syyllistyy suojaamaan omaa työpaikkaansa väärällä tavalla, joka vahingoittaa yrityksen menestymistä. Heidät suorastaan puristetaan muottiin, joka ei tue yrityksen menestymistä käytännössä mitenkään. Voimattomuuden tunne on suunnaton, kun heidät on lyöty maan rakoon heiluttelemalla käyntikorttia nenän edessä pahoinvointiin asti. Jokaisen pitäisi pystyä tuntemaan ylpeyttä omasta työstään, tekemään järkeviä päätöksiä ja kohdentamaan oma ajankäyttönsä asioihin, jotka auttavat yritystä menestymään. YT-Suomessa on kuitenkin paljon älykkäämpää suojata itseään, antaa kyynärpäätä kollegoilleen ja syöttää väärää tietoa systeemiin, jonka perusteella voi meitä viisaammaat puolijumalat tehdä vääriä päätöksiään.
Onko järkevämpää uskoa olevansa vain yksi kivi jäätikön edellään työntämässä soravallissa vai todeta, että tämä ei ole minua varten. Ottaa mukaansa fiksut operatiivisen tason työntekijät ja laittaa liikkeelle muutos? Vesitinkö nyt kaiken, kun esitin idean, joka on liian suuri toteutettavaksi? Vai onko? Monet ovat menestyneet tällä konseptilla, he ovat hankkineet ammattitaitonsa yrityksen palveluksessa, joka ei ole ollut heidän arvojensa mukainen, mutta samalla oppineet mikä on viisasta ja mikä on tyhmää. Samalla he ovat panneet merkille parhaat ja kyvyikkäimmät ammattilaiset ja astuneet ulos itsensä suojaamisen noidankehästä perustamalla kilpailevan yrityksen parhailla osaajilla.
Mainitsemani menestyjät ovat usein vesittäneet oman yrityksensä menestyksen astumalla pois operatiivisen työn epämukavuusalueelta ja suojanneet itsensä käyntikorttimuurin taakse. Tämän typeryyden tunnistaminen ja välttäminen vaatii sitä, että yrityksessä hengitetään samaa ilmaa – kaikki osallistuvat onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Samaan tahtiin ei tarvitse hengittää, mutta kun yrityksessä hengitetään samaa ilmaa, niin kaikki heti huomaavat, jos joku pieraisee väärän päätöksen ilmoille.
man4people…onnistumisia ja epäonnistumisia jo viidenkymmenen vuoden ajan.